Luonnontieteellinen keskusmuseo Museon verkkosivustot

« Takaisin otsikoihin

Botanicum 9/2011

Julkaistu 2011-10-21 09:36:05

KASVITIETEEN TIEDOTUSLEHTI • 9/2011 • 21.10.2011

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikkö sekä Biotieteiden laitos (kasvibiologia)

Vastaava päätoimittaja Marko Hyvärinen, sähköposti marko.hyvarinen@helsinki.fi

Toimittaja Leena Helynranta, Kasvimuseo, PL 7, 00014 Helsingin yliopisto,

puh. 09–191 244 35, sähköposti leena.helynranta@helsinki.fi

________________________________________________________________________________________________

Kasvitieteen yksikön henkilökunta

Matkoilla

Vieralijoita

Vieraita Marimekolta

Maria Härkäpää ja Riitta Tamminen Marimekolta kävivät 11.10. kasvimuseolla tutustumassa tyyppinäytteiden digitointiin (Mellon-säätiön rahoittama Global Plants Initiative -hanke). Marimekolla on käynnissä samankaltainen arkistointiurakka, jossa skannataan värimalleja ynnä muuta materiaalia sekä tallennetaan niiden tietoja tietokantaan. Projekteistamme paljastui mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. Vierailijat kiersivät myös tutustumassa kasvimuseorakennukseen ja kokoelmiin. "GPI-tiimimme " (Juha Kinnunen, Sanna Laine, Ari Taponen ja Saara Velmala sekä hanketta johtava Soili Stenroos) sai kutsun vastavierailulle Marimekkoon tutustumaan tarkemmin heidän arkistointiprojektiinsa sekä itse yritykseen. — Sanna Laine

Saatuja apurahoja

Palkittuja

Wikströmin kuvakokoelma keskusmuseoon

Edesmenneen Per-Gustav Wikströmin kuvakokoelma on "löytänyt arvoaan vastaavan sijoituspaikan " (M. Härkönen: Botanicum 6/2011) Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Laaja, 45 000 korkealaatuisen kuvaoriginaalin tarkasti dokumentoitu arkisto on lahjoitettu kaikin oikeuksin keskusmuseolle. Kokoelma sijoitetaan Kasvimuseoon, ja tiedoiltaan perusteellinen kuvaluettelo pyritään saamaan digitaaliseen muotoon mahdollisimman pian.

Oikaisu

Oikaisu professori Aino Henssenin muistokirjoitukseen (T. Ahti: Botanicum 8/2011). Henssenin kuolinpäivä on 29.8.2011 (kirjoitukseen oli tullut hautajaispäivä 17.9.).

Uusia julkaisuja

Kokouksia

Kumpula sulkeutui talveksi

Kumpulan puutarha sulkeutui yleisöltä 30. syyskuuta. Kiitos kuluneesta kaudesta. Tervetuloa taas toukokuussa 2012!

Sienityöryhmä inventoi Kolilla

Sienityöryhmän tämänvuotinen inventointiretkikohde oli Kolin kansallispuisto ja lähialueet 12.–16.9. Sienisatotilanne oli retkeilyajankohtana Kolilla erittäin hyvä. Viisitoista sienitutkijaa ja -harrastajaa löysi alueelta kolmen päivän aikana lähes 380 sienilajia tai -ryhmää. Tänä vuonna retkeilylle osallistuivat Lasse Kosonen, Esteri Ohenoja, Seppo Huhtinen, Veli Haikonen, Kaisa Junninen, Markku Kirsi, Tea von Bonsdorff, Unto Söderholm, Paavo Höijer, Marjut Järvinen, Juhani Ruotsalainen, Marja Härkönen, Tuomo Takala, Katri Kokkonen ja Elina Sivonen. Tärkeimmät näytteet tulevat osaksi kasvimuseoiden kokoelmia. Uhanalaistieto tallennetaan myös Ympäristöhallinnon Hertta -tietojärjestelmään.

Retkeilyn aikana löytyi paljon harvinaisia lajeja ja monen levinneisyystiedot uudistuivat. Punaisen listan sienistä mainittakoon kalvasrusokas (Entoloma prunuloides, EN), salonääpikkä (Galerina pruinatipes, EN), löyhkävahakas (Camarophyllopsis foetens, VU), keisarimailikka (Catathelasma imperiale, NT), kyyhkyvahakas (Camarophyllus lacmus, NT), kekovahakas (Hygrocybe fornicata, NT) ja posliiniseitikki (Cortinarius cumatilis, NT). Useimmat näistä kasvoivat Kolin hienoilla ahoilla. Kalvasrusokasta on löytynyt aiemmin vain Ahvenanmaalta ja Espoosta. Posliiniseitikki on tunnettu aiemmin Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta. — Tea von Bonsdorff

Orkideanäyttely Vanhalla

Suomen Sieniseura

Sammalseuran syysretki Sipoonkorpeen

Pelottaako luonto? – Skrämmer naturen?

Juniperus-seminaari

Kenttätyössä Aleuteilla

15.8.–3.9.2011 olin tutkimusmatkalla Alaskassa, ensin Fairbanksissa Alaskan yliopiston Museum of the North herbaariossa (ALA), sitten (20.8.–1.9.) retkellä Aleuteilla ja lisäksi U.S. Fish & Wildlife Servicen laboratoriossa Anchoragessa. Jälkimmäinen laitos minut kutsuikin inventoimaan yhdessä kasvillisuustutkija, tohtori Stephen S. Talbotin kanssa Unimakin saaren jäkäliä. Samalla retki liittyi tekeillä olevaan Alaskan jäkälien luetteloon – jossa olen mukana – sekä Cladoniaceae-heimon lajien taksonomiseen selvitykseen.

Jo lentomatka Anchoragesta oli jännittävä. Ensin pysähdys Shumaginin saarille, sitten yli vuorokauden odotus myrskyn vuoksi Cold Bayssä (Alaskan niemimaan läntisin kylä) ja lopulta pomppuinen loppumatka False Passiin. Aleutithan ovat noin 1900 kilometrin pituinen saariketju, mutta olimme sen suurimmassa ja itäisimmässä saaressa, jonka ainoa kylä on aleuttivaltainen False Pass, asukasluku talvella 32. Olimme periaatteessa aktiivisen tulivuoren tyvellä, sen jäätikköinen huippu näkyi majatalomme ikkunasta. Ruotsalainen Eric Hultén (1937) on julkaissut Aleuttien putkilokasviflooran, ja yleiset kasvit sieltä on merkitty karttoihinkin, mutta jäkäliä oli ennestään tunnettu vain 10 lajia, joten lähes kaikki oli uutta. Aluehan on kiinnostava muun muassa siksi, että sitä pidetään Aasian ja Amerikan välisenä leviämisreittinä ( "two-way filter bridge ") muinaisen Beringian (Bering Land Bridge) eteläreunassa, ja voittopuolisesti "aasialaiset " lajit ovat yleisiä. Siellä on muutamia endeemejäkin taksoneita.

Paria aurinkoista päivää lukuunottamatta olosuhteet olivat kurjat. Asunnossa oli kyllä lämmintä ja hyvää ruokaa oli mukana paljon (lähetetty laivalla etukäteen) paikallisen lohen lisäksi. Mutta enimmäkseen satoi tai oli ainakin märkää, koska vuotuinen sademäärä on noin 1500 mm. Lämpötila oli 10–15 ºC, joskin ainainen tuuli, yleensä navakka, merkitsi sitä, että pari villapaitaa tarvittiin sadepuvun alla. Oltiin pohjoisboreaalisen vyöhykkeen hyperoseaanisessa lohkossa. Alarinteiden kasvillisuus on joko tiheätä lepikkoa (Alnus viridis ssp. sinuata) tai lähes olkapäihin ulottuvaa suurruohostoa (Rubus spectabilis, Heracleum maximum, Calamagrostis canadensis, Athyrium filix-femina ssp. cyclosorum), jonka läpäiseminen (150 metriä ylämäkeen) oli tuskallista. Metsänrajan yläpuolella oli kyllä helppoa kävellä. Kasvillisuuden lisäksi karhujen runsaus oli riesa. Aseen ja karkotteen (bear repellent) kanto ja jatkuva huutelu oli pakollista. Onneksi näimme vain kaksi elävää ja kaksi kuollutta karhua, mutta tuoreita jätöksiä, syönnöksiä (lohia) ja jälkiä oli tuhkatiheään. Muilla Aleuttien saarilla ei ole karhuja eikä lepikoitakaan.

Pakollisista kaatosadepäivistä huolimatta keräsimme noin 1000 näytettä Unimakilta. Itse keräsin yhteensä (Cold Bay mukaanluettuna) noin 800 näytettä, enimmäkseen jäkäliä, mutta myös putkilokasveja. Talbot keräsi etenkin sammalia. Joukossa on monia vähän tunnettuja lajeja, ilmeisesti ainakin pari nimetöntä.

Kerrottakoon vielä, että vuoteen 1867 Suomi ja Aleutit olivat samaa Venäjän valtakuntaa, ja kaksi Alaskan kuvernööriä, Arvid Adolf Etholén (1840–1845) ja Johan Hampus Furuhjelm (1858–1864) oli suomalaisia. Ainakin Etholén jopa keräsi kasveja ja jäkäliä Alaskasta (näytteitä Helsingissä; ks. Pettersson, Memoranda Soc. Fauna Fl. Fenn. 36: 1–18. 1961) laajan etnologisen kokoelman lisäksi. Alaskassa heidän nimensä ovat (venäjän kautta) Etolin ja Furuhelm, jotka esiintyvät paikannimissä (esim. Etolin Strait). — Teuvo Ahti

Botanicum 10/2011 ilmestyy perjantaina 11.11. Aineisto toimittajalle 9.11. mennessä.