Museolaiset: Viherkattohanke edistyy

Julkaistu 2011-07-25 15:51:46

”Viides ulottuvuus – viherkatot osaksi kaupunkia” -tutkimushankkeen tämän kesän inventointiprojekti on puolivälissä, kun Linnanmäen vesitornin katon kasvillisuus on kartoitettu. Katoilla menestyviä kasvilajeja selvittävä tutkimus on sujunut hyvin jatko-opiskelija Malgorza Gabrychin mukaan.

Tutkijat, jatko-opiskelija Malgorzata Gabrych ja dosentti Susanna Lehvävirta sekä opiskelija Minna Halonen kiipesivät keskiviikkona Linnanmäen vesitornin katolle. Tutkimusryhmä inventoi kuluvana kesänä pääkaupunkiseudulla sijaitsevien viherkattojen kasvillisuutta. Tutkimus on osa monitieteistä tutkimushanketta, joka selvittää mahdollisuuksia perustaa viherkattoja kaupunkiin. Tutkimuksesta saatavien tulosten perusteella voidaan suunnitella, millaista kasvillisuutta kannattaa istuttaa rakennettaville viherkatoille. Viherkatoilla toteutetaan kesällä lisäksi erillinen tutkimus niillä esiintyvästä hyönteislajistosta sekä viherkattojen vedenpidätyskyvystä.

[caption id="attachment_12573" align="alignleft" width="500" caption="Kuva: Niina Ala-Fossi"][/caption]

– Tutkimuksemme on edennyt suunnitelmien mukaan. Inventoimme kesän aikana kolmisenkymmentä kattoa, ja olemme nyt noin puolivälissä, kertoo Gabrych, joka kerää aineistoa väitöskirjatyöhönsä. – Selvitämme tänä kesänä, mitkä kasvilajit menestyvät katolla. Tarkastelemme myös maakerroksen paksuutta sekä keräämme taustatietoa katoilla tehdyistä hoitotoimenpiteistä, kattojen iästä sekä kattojen kaltevuudesta, Gabrych jatkaa.

Vuonna 1938 rakennetun Linnanmäen pyöreän vesitornin katon vehreys on hämmästyttävän runsasta: terttuseljan marjat kiiltelevät punaisena, kuusaman ranteenpaksuinen runko kielii pensaan korkeasta iästä ja vaahterat sekä pihlajat versovat siellä täällä. Ihan itsestään ei näin rehevää kasvillisuutta ole syntynyt, vaan katolle on aikoinaan tuotu maamassoja ja istutettu puita, jotka naamioisivat tornia ilmahyökkäyksen varalta. Ajan myötä katolle ovat löytäneet muutkin lajit.

– Linnanmäen vesitornin katto on yksi tutkimuksen vanhimmista ja monimuotoisimmista, Gabrych toteaa. Tutkimukseemme mukaan otettujen viherkattojen ikä vaihtelee suuresti. Uusimmat on perustettu vasta pari vuotta sitten, mutta vanhimmat ovat kymmenien vuosien ikäisiä. Tuoreilla viherkatoilla lajistoa on vasta vähän, enimmäkseen maksaruohoja, joiden kasvulle katoilla on otolliset olosuhteet.

– Yhdeltä katolla löysimme kissankäpälää, joka on nykyisin vähälukuinen laji Helsingissä, Minna Halonen kertoo. Tarkemmat analyysit katoilla viihtyvästä lajistosta valmistuvat myöhemmin, kun kaikki katot on inventoitu.

Viherkattorakentamista kohtaan on viime vuosina osoitettu kasvavaa kiinnostusta Suomessakin. Viherkatot tasoittavat ääreviä sääilmiöitä, sillä kasvillisuus viilentää ympäristöä ja pidättää vettä, mistä on hyötyä sademäärien kasvaessa ilmastonmuutoksen myötä. – Kattoja voisi hyödyntää myös virkistyskäytössä. Täältäkin on erinomainen näköala ympäri Helsinkiä, Lehvävirta ihastelee.

Tutkijaksi Suomeen

Malgorzata (Gosia) Gabrych muutti Suomeen valmistuttuaan maisema-arkkitehdiksi Varsovan yliopistosta. Puolalainen Gosia halusi tehdä tutkimusta Suomessa, koska hän on kiinnostunut ekologiasta, ja Suomessa oli hyvät mahdollisuudet ekologiseen tutkimukseen. Gosia innostui heti kuultuaan Viherkatto -hankkeesta, sillä projekti vaikutti juuri sopivalta hänelle. Hänen mielestään luonnolle on oltava sijaa kaupungissakin.

Gosia on ollut mukana tekemässä väitöskirjaansa ”Viides ulottuvuus – viherkatot osaksi kaupunkia” -hankkeessa huhtikuusta alkaen.

Suomessa Gosia on asunut kaiken kaikkiaan vähän vajaa kaksi vuotta. Vapaa-ajallaan hän tykkää piirtää ja maalata ja liikkua luonnossa.

[caption id="" align="alignnone" width="200" caption="Kuva: Eija-Leena Laiho"][/caption]

Viherkattohankkeen kuulumisia voi lukea myös tutkimusryhmän omasta blogista: The Fifth Dimension - Green Roofs.